Pallo-Iirot – GrIFK 0-3(0-1)

Päivä alkoi aurinkoisella Bembölei kun bussin nokka käännettiin kohti pientä idyllistä kaupunkia Raumaa. Matkalla joukkue vielä pysähtyi “lämpimälle” ruualle ja tauon aikana vähän bussijäseniä auki. Ottelupaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja sää oli mitä mainoin yhä. Raumalaisena erikoisuutena on kopit kentän välittömässä läheisyydessä ja osa alkulämmöistä joukkue saikin käymällä kentällä ja hakemassa omiin rannetietokoneisiin lähes kilometrin verran kävelyä.

Ottelun alkaessa klo 15 oli kotiyleisöä saapunut jo sankoin joukoin paikalle ja mukana oli myös muutaman nuoren muodostama laulu- ja rumpuryhmä keitä vastaan oli Forza Grani vahvistettuna joukkueen yhdellä valmentajalla. Tämä pieni mutta äänekäs kannattajaryhmä saikin (spoiler) oman kiitoksensa ottelun jälkeen joukkueen tullessa kiittämään heitä.
Ottelun alku oli kauniailasta hallintaa. Ensimmäisen 10 minuutin aikana oli jo ensimmäiset maalipaikat ja kauden kulmapotkusuma. D. Langhoffin nimi tuli kenttäkuuluttajalle tutuksi viiveistään Iso-Deen antaessa eka puolikkaan yhdeksättä kulmaa. Yksi näistä kulmapotkuista tuottikin tuloksen kyseisen Deen jumalaisen voiton verhoaman jalasta. Pallo jäi pyörimään, poukkoilemaan, kimpoilemaan pelaajien eri ruumiinosista ja sitten kun tuli Dannylle hetki ratkaista, oli koko vaihtopenkki puoli metriä ilmassa. Millintarkka pelaajien lävistämä laukaus painui vastustamattomasti maalin takanurkkaan. Ja aurinko paistoi Raumalla entistä kirkkaammin.
Ensimmäisellä puoliajalla oli myös pari muuta paikkaa vierasjoukkueella, D laukoi tolpasta tolppaan ja siitä ulos, Petsku tuulennopeana karkasi puolustuslinjalta ja pallo ohi maalivahdin yli valkoisen kalkkiviivan mutta käsien nosto ilmaan oli tällä kertaa ei merkki maalista vaan paitsiosta. Taululla lukemat pysyivät siis muuttumattomana. Kokonaisuudessaan ensimmäinen puoliaika oli GrIFK:n hallintaa ja se kuuluisa lause “Peli olisi pitänyt tappaa jo eka puoliajalla” oli aika monilla huulilla. Saimme todistaa ihania, mainioita kombinaatioita pallon ja pelin kulkiessa pelaajalta pelaajalle eri kokonaisuuksissa. Kotijoukkueen ainoa maalintekoyritys/mahdollisuus oli käytännössä yksi sivuvapaapotku joka tuli hieman lepsusta asenteesta ja siitä seuranneesta kiukusta ja kiinnipitämisestä. Mutta mutta. Toni V. ei ollut tälläkään kertaa yllätettävissä ja saimmekin torjunnan jälkeen kuulla koko yleisön laulavan Toooni Vuorineen, Tooni Vuorineen.

Ensimmäinen puoliaika loppui lukemiin 0-1 ja vierasjoukkue jäi odottamaan toista maalia nälkäisenä kuin kylmän lounaan jälkeen. Kopissa joukkue lujitti uskoa itseensä ja tuli toiselle puoliajalle valmiina ja jatkaen ensimmäisellä puoliajalla kesken jäänyttä pisteiden metsästystä. Tällä puoliskolla joukkueen kapteeni J. Törmänen nousi omaan rooliinsa ja otti liiderin hommat ja oli joka puolella kenttää ja koko ajan ja aina oikeassa paikassa.
Joukkueen suoritus pysyi korkealla tasolla ja ottelun hallinta pysyi myös vierasjoukkueella. Näimme kauniita, mainioita chippejä kaverille, hienoja ristipalloja, lähes korkeushyppääjän pompulla varustettuja Puluja pääpallotaistoja ottamassa, Samanin nopeita nousuja, Teemun takeltelevia ensiaskeleita, Junden kliinisen viimeistelyn kauniin kuvion päätteeksi Deen syötöstä ja muutama hetki ennen ottelun loppua vielä Teemun riemunräjäyttäneen 0 – 3 maalin.

Ja kun tuomarin pilli vislasi pelin loppumisen merkiksi aurinko paistoi yhä ja yhä kirkkaammin mainiolle kaunialaisnipulle, jotka ottivat toisen nollapelin ja kolme pistettä kotimatkalle reppuunsa mukaan. Tänään solidi suoritus koko porukalta ja Janne Man of the match. Ketään ei voi kuitenkaan unohtaa ja kaikki pitää mainita ja kaikki tekivät joukkueen eteen paljon. Tästä on hieno jäädä odottamaan sarjan loppuja pelejä.