Vuodesta 1963

Oheinen lyhyt historiikki on vain yhden henkilön varsin subjektiivinen näkemys pitkän ajanjakson tapahtumista. Pääpaino tätä kirjoittaessa on ollut kilpailutoiminnassa ja siksi monet vahvat taustavaikuttajat kuten esim. Martti Immonen, Kari Kuusela, Pentti Kuosmanen, Göran Nyqvist, Holger Ollberg, Matti Vienonen ja Rafa Wahlstedt ovat jääneet ilman huomiota kuten myös monet junioritoiminnan puuhamiehet. He olisivat kaikki ansainneet paremman kohtelun. Pahoitteluni.

1960 luku

Nykyisen GrIFK:n jalkapallojaoston perustaja oli Karl-Erik Sundell joka käynnisti toiminnan keväällä 1963. Toinen innoittaja oli vahvasti jalkapallotaustainen urheilu-kentän vahtimestari Pentti Timonen. Jalkapalloa oli toki pelattu seurassa aikaisemminkin sekä 30- että 40-luvulla mutta toiminta oli molemmilla kerroilla hiipunut nopeasti. 50-luvun alussa valmistunut hieno nurmipintainen keskuskenttä kuitenkin paransi merkittävästi lajin edellytyksiä.

Nykyisen kaupungintalon kohdalla sijainnut hiekkakenttä oli sitä ennen toiminut pelikenttänä. Myös ruotsinkielisen koulun oppilaskodilla oli oma pieni kenttänsä. Keväällä 1963 toiminta pääsi vauhtiin ja sarjoihin ilmoitettiin kaksi joukkuetta, A- ja D-juniorit, joista valitettavasti vain jälkimmäinen pelasi sarjansa loppuun. Kenttäpulan takia kevään harjoitukset pidettiin luonnonniityllä nykyisen kirjaston takana. Ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin keskusurheilukentällä 9.5.1963 jolloin D-juniorit seuraavalla joukkueella voittivat Helsingin Palloseuran numeroin 2-1:

orig_image-16007

Ylärivi vas.: Risto Varjamo, Mr X, Paavo Velten, Mårten Snabb, Georg-Erik Grotenfeldt, Jouni Nyman, Hannu Tarkkonen.

Alarivi vas.: Jussi Kari, Seppo Tarkkonen, Harri Timonen, Jarmo Apaja, Östen Schau-man, Claes-Göran Ollberg.

Valmentajana toimi Karl-Erik Sundell.

Pelipaidat oli lainattu jääkiekkojaostolta ja kuten kuvasta voi todeta oli nappulakengät vielä pannassa tässä ikäluokassa.

Joukkue sijoittui seitsemän joukkueen sarjassa neljänneksi. Seuraavana vuonna, 1964, oli jälleen kaksi joukkuetta tulessa. C-juniorit ylsivät neljänneksi omassa sarjassan jossa taakse jäivät m.m. Leppävaaran Pallo, Pitäjänmäen Tarmo ja Kilo IF. Valmentajana toimi edelleen Karl-Erik Sundell joka toimi nyt myös virallisestikin perustetun jaoston puheenjohtajana.

Uudella edustusjoukkueella sen sijaan meni huonommin. Granin edelle Helsingin piirin alimmassa sarjassa (IV luokka) sijouttuivat m.m. sellaiset jalkapallosuuruudet kuin Makkabi, US-44, Höpli, Kierre, FToive, RuiK ja Zoom. Lopullinen sijoitus joukkueella oli yhdeksäs ja kuvaavaa oli että joukkue sai 12 ottelussa aikaiseksi vain 10 maalia.

Vuosi 1965 oli C-junioreilla erinomainen ja joukkue sijoittui sarjassaan Tapion Hongan jälkeen toiseksi. Edustusjoukkue jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi, eli siis ei menestystä.

Kauteen 1966 seura lähti kahdella miesten joukkueella taktisista syistä jotta toinen joukkueista nostettaisiin sarjaa ylemmäksi, niin kuin myöskin kävi. Tulokset kuitenkin molemmilla joukkueilla vaatimattomat kuten myös B- ja D-junioreilla.

Suuri muuttoliike Kauniaisiin 60-luvun puolessavälissä johti toiminnan voimakkaaseen laajenemiseen ja kauteen 1967 lähdettiin jo edustusjoukkueen lisäksi kolmella juniorijoukkueella.

Myös Granin oma nappulaliiga aloitti toimintansa. Vuosi oli edustusjoukkueen ehkä heikoin kautta aikain. Sarjassa joukkue jäi viimeiseksi (tehtyjä maaleja 14 ottelussa 7) ja Suomen Cupissakin tuli lähtöpassit heti ensimmäisellä kierroksella.

Viitteitä paremmasta tulevaisuudesta nähtiin jo seuraavana vuonna, 1968, kun edustusjoukkue sijoittui kolmanneksi, B-juniorit ylsivät pokaali-sarjaan ja C- ja D-juniorit olivat Tapion Hongan jälkeen kakkosia omissa sarjoissaan.

Ikämiehetkin olivat ensimmäistä kertaa sarjapeleissä mukana.

1969 oli suurten muutosten aikaa. Carl-Wilhelm Rosenlew oli uusi jaoston puheenjohtaja,

Ove H Rehn uusi edustusjoukkueen joukkueenjohtaja ja Kurre Eklund uusi pelaajavalmentaja. Tulosta syntyi heti, joukkue voitti ylivoimaisesti sarjansa ja sittemmin myös piirin mestaruuden, seuran ensimmäisen. Kausi oli myös A- ja B-junioreilla erinomainen.