2000 luku

 

Uuden edustusjoukkueen ensimmäiseksi valmentajaksi saatiin houkuteltua Robert Wahlstedt joka kymmenen vuoden poissaolon jälkeen teki paluun Kauniaisiin.

Myös toinen, ehkä vielä merkittävämpi, paluumuuttaja saatiin kun Granin kaikkien aikojen maalitykki Jari Vanhala päätti uransa FC Interissä ja palasi vihreä-valkoisiin.

Myös entinen maajoukkuemaalivahti Jan-Mikael Holm oli kovan luokan vahvistus.

Muuten joukkue koostui enimmäkseen Team Granin nostaneen joukkueen pelaajista joten koossa  oli mukavasti granilainen ryhmä.

Neljä ensimmäistä kautta joukkue vietti kolmosessa mutta uuden lämmitettävän hiekkakentän (2002) myötä tavoitteita oli kiristetty ja syksyllä 2004 oli nousu Niklas Grönholmin valmennuksessa tosiasia. Rekrytointialuetta oli vuosien varrella laajennettu ja joukkuekoostui nyt lähinnä espoolaisista ja granilaisista pelaajista.

orig_image-15693

Nousijajoukkue 2004

Teemu Olander, Jari Antikainen, Hannu Nieminen, Filip Tinga, Niklas Grönholm, Jan-Mikael Holm, Tommi Piipponen, Stefan Eklund, Pontus Juntunen.

Jari Peltonen (huolt.), Timo-Jaakko Messala, Juha Kupulisoja, Tomi Lindqvist, Toni Tiittanen, Antti Rönkkö, Petter Meyer, Henri Jussila, Jyrki Kaukoranta,

Calle Slotte (joukk.joht.), Vesa Joronen, Teemu Ingi, Toni Suutari, Toni Marttila, Tommi Lindholm, Jarno Rautiainen, Jami Simanainen, Jussi Tiainen.

Jaoston puheenjohtajaksi oli samana vuonna noussut ex-pelaaja Calle Slotte kun hyvää työtä tehnyt Jyrki Vilppula luopui tehtävästä.

Tony Elomaa korvasi Niklas Grönholmin valmentajana kaudella 2005. Pelaajapuolen

lähtijät, Jami Simanainen ja Juha Kupulisoja, korvattiin liigassakin pelanneella Merka

Hautalalla ja Niklas Roihalla. Myös kreikkalaisvahvistus Antonios Ahiolas tuli seuraan mutta koti-ikävä vei aika nopeasti miehen takaisin kotimaahansa.

Elomaa ei kuitenkaan missään vaiheessa kautta löytänyt paperilla melko vahvalle joukkueelle menestyvää pelitapaa ja joukkue ajautuikin hieman yllättäen putoamistaisteluun josta selvisi vaivoin maalieron turvin. Grani teki 20 ottelussa vain 26 maalia joista Merka Hautalan saldo oli 8 ja Petter Meyerin 4. Maalitykki Petter Meyerin peluuttaminen välillä jopa puolustajana varmasti osittain vaikutti joukkueen surkeaan maalisaldoon.

Omia juniorikasvatteja oli pelaajaringissä jo 6 joten siltä osin suuntaus oli oikea. Kauden jälkeen valmentajan sopimusta ei uusittu ja alkoi uuden etsintä.

Vantaan Allianssin skandaalinkäryinen katoaminen jalkapallokartalta koitui yllättävästi Granin onneksi. Sieltä vapautunut, vahvasti Grani-taustainen, Ari Tiittanen osoitti kiinnostusta valmennuspestiä kohtaan ja sopimus syntyi. Arskan paluu seuraan toi mukanaan valmennustietämyksen lisäksi myös paljon kaivattua positiivista julkisuutta. Yhtäkkiä Granista taas puhuttiin. Pelaajarinkiä vahvistivat Henrik Henriksson, Mehdi Kuqi, Marko Ruuhijärvi ja Etelä-Espoon Pallon nuoret lupaukset Eetu Klingberg ja Jarkko Värttö.

Vahvistukset osuivat nappiin ja ilman Petter Meyerin vakavaa polvivammaa joukkue olisi hyvinkin saattanut taistella kovatasoisen lohkonsa kärkisijoista. Nyt sijoitus oli yhdeksäs.

Mehdi Kuqi ylsi yhdeksään maaliin, Marko Ruuhijärvi seitsemään ja Petter Meyer viiteen.

Menestystä saatiin myös Suomen Cupissa kun Grani ensimmäistä kertaa historiansa aikana onnistui pudottamaan liigajoukkueen, KooTeePeen. Hyvä kausi kaikenkaikkiaan.

Kauden 2007 edellytyksiä paransi entisestään syksyllä 2006 yksityisellä rahoituksella valmistunut tekonurmikenttä joka asennettiin vanhan lämmitetyn hiekkakentän päälle.

Ari Tiittanen jatkoi edustusjoukkueen valmentajana ja toimi samalla nyt myös seuran valmennuspäällikkönä. Edellisvuoden pelaajarinki jatkoi ja sitä täydennettiin järkevästi.

Merka Hautala palasi Graniin ja Janne Uusinarkaus ja Marko Heino vahvistivat puolustusta. Kun myös Petter Meyer oli taas terveenä niin tulosta syntyi. Jos maalinteko oli kahtena edellisvuotena ollut joukkueen akilleen kantapää niin nyt oli asiat toisin.. 67 tehtyä maalia (joista Petter Meyer 19) veivät Granin yllätysvoittoon lohkossa jonka ykköspaikalle kaikki veikkasivat jättibudjetilla ja kovalla materiaalilla kauteen lähtenyttä PoPaa. Granilla kuitenkin kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Mikael Niemi ja Marko Heino muodostivat mainion toppariparin ja keskikentän pohjalla uurasti Olli Nissinen.

Pelintekijänä kunnostautui Henkku Henriksson ja useilla eri pelipaikoilla esiintyneet Jarkko Värttö ja Eetu Klingberg jopa ylittivät heihin asetetut odotukset. Myös monitoimimies Niklas Roiha pelasi toistaiseksi parhaan kautensa Granissa.

Petter Meyer vuorostaan nosti itsensä suurten maalintekijöiden joukkoon ja häntä voidaan jo nyt verrata sellaisiin menneiden aikojen suuriin IFK-sankareihin kuten Paavo Velten, Hannu Saarelainen, Paul Culpin ja Jari Vanhala.

Yllätykset Suomen Cupissa sai myös jatkoa kun Grani taas antoi lähtöpassit revanssimielellä Kauniaisiin tulleelle KooTeePeelle. FC Oulu vieraissa koitui sittemmin IFK:n kohtaloksi.

Ari Tiittasen siirtyminen kesken kauden HJK:n palvelukseen oli oikeastaan hienon kauden ainoa pikku miinus. Arska osallistui kuitenkin kakkosvalmentajan ominaisuudessa Granin toimintaan kauden loppuun asti kun Jan-Mikael Holm otti ykkösvastuun.

orig_image-16016

Nousu on varmistunut lokakuussa 2007

Edessä ovat siis uudet suuret haasteet sekä pelillisellä että taloudellisella puolella. Nykymuodossaan I-divisioona pitkine ja kalliine pelimatkoineen (Tornio, Kemi, Oulu, Kokkola, Vaasa j.n.e.) vaatii äärimmäisen kovaa panostusta sekä pelaajilta (ei ammattilaisia) että taustajoukoilta (ei ammattilaisia). Kannattaa kuitenkin muistaa että Granissa on pelattu ykköstä aikaisemminkin joten täysin mahdollistahan se on.