1970-luku

1970 oli seuraavan sarjanousun paikka. Joukkuetta vahvistettiin entisillä mestauussarjapelaajilla Leffe Mattsonilla ja Ilkka Hailalla (molemmat ex-Kiffen) joista Leffe myös valmensi joukkuetta. GrIFK voitti kakkosluokan piirinmestaruuden ja myös IV divisioonan karsintasarjan ja siten joukkue nousi ensimmäistä kertaa Suomen Palloliiton sarjoihin.

Menestys sai jatkoa vuonna 1971. Edelleen vahvistunut joukkue voitti IV divisioonan ja nousi kolmoseen.

Suomen Cupissakin GrIFK hävisi HJK:lle vasta jatkoajan jälkeen joten tulevaisuus näytti valoisalta. Kun vielä piirin finaalissa Tapion Honka kaatui 2-1 oli kausi lähes täydellinen.

Piirin sarjoissa Grania edusti jo yhdeksän joukkuetta joten määrällisestikin toiminta rupesi olemaan uomissaan.

Nyt ei kehitystä pysäyttänyt enää mikään. Ove Rehnin johdolla ja Leffe Mattssonin valmennuksessa edustusjoukkue nousi kakkoseen vahvistuneella joukkueella jossa esiintyivät m.m. John Cole, Kim Strömberg, Aimo Hämäläinen ja Gary Sundberg HIFK:sta ja Juhani Salo Kiffenistä. Myös Hongasta tulleet Kari Kallio ja Bo-Erik Tötterman olivat selkeitä vahvistuksia.

Joukkue oli erinomainen sekoitus vanhaa ja nuorta kun jo mainittujen veteraanipelaajien rinnalla pelasivat seuran omat juniorikasvatit Paavo Velten, Fiffi Ollberg ja Jorma Österholm.

Piirin mestaruuden voittivat 1972 sekä edustus- että reservijoukkue. Juniorijalkapallo haki vielä tasoaan.

orig_image-16010

1972 nousujoukkue kuvattuna Hangossa

Ylärivi vas.: Leif Mattsson, Ove Rehn, Risto Saari, John Cole, Kari Kallio, Aimo Hämäläinen, Bo-Erik Tötterman, Markus Sell, Gary Sundberg, Peter Granqvist, Jorma Österholm, Juhani Salo, Matti Lindholm.

Alarivi vas.: Fiffi Ollberg, Heimo Lajunen, Kim Strömberg, Kari Nikulainen, Reijo Viippola, Paavo Velten.

Vuonna 1973 Grani oli siis ensimmäistä kertaa II-divisioonassa. Ove Rehn oli toista kautta sekä jaoston puheenjohtaja että edustusjoukkueen joukkueenjohtaja. Kurre Eklund palasi Porvoosta valmentajaksi ja vahvistuksiksi hankittiin kaksi maajoukkueessakin pelannutta, Stig-Göran Eriksson ja Torbjörn Wiik. Onnistuneita hankintoja kaikki ja kun vielä sekä Aimo Hämäläinen että Paavo Velten pommittivat 12 maalia mieheen oli hyvä tulos taattu. Kuudes sija oli mainio saavutus ensikertalaiselta joka kaiken lisäksi joutui pelaamaan koti-ottelunsa evakossa Helsingin pallokentällä kun Kauniaisten keskuskentän nurmi uusittiin.

Bo-Erik Wiberg korvasi Suomen Palloliiton puheenjohtajaksi valitun Ove Rehnin jaoston puheenjohtajana mutta joukkueen johto ja valmennus säilyi entisissä käsissä.

Kurre Eklund halusi kolme vahvistusta, nuoret Kai Haaskivi (HJK) ja Martti Holopainen (Honka) sekä Kiffenistä kokeneen Timo Toivosen ja sai kaikki haluamansa joista varsinkin kaksi ensin mainittua onnistuivat erinomaisesti.

Lopputulos oli neljäs sija kakkosen itälohkossa. Aimo Hämäläinen (13) ja Kai Haaskivi (9) olivat parhaat maalintekijät.

Muutakin tapahtui jalkapallointamalla 1974. Syksyllä reservijoukkueen pelaajat päättivät perustaa uuden seuran, Team Granin, mikä mahdollistaisi myös heille nousumahdollisuudet sarjasysteemissä.

Vuoden 1975 uusi valmentaja, Kalle Ström, ei saanut parasta mahdollista alkua pitkälle uralleen Granin jalkapallossa. Joukkue heikentyi merkittävästi kun edellisvuoden vahvistukset Haaskivi ja Holopainen siirtyivät HJK:hon ja Stigu Eriksson piti välivuotta.

Uudet pelaajat, Jari Koskela, Jorma Salmela ja Reijo Aholainen eivät ollet kakkosen tasoisia pelimiehiä ja joukkue jäi kahdenneksitoista ja putosi kolmoseen.

Positiivista granilaisittain oli kuitenkin nuorten Jan Selinin ja Kenneth Nymanin mukana olo edustusjoukkueessa.

Myös naisjalkapallo otti ensiaskeliaan Kauniaisissa Elisabeth Rehnin johdolla.

Team Grani aloitti nousunsa kohti Palloliiton sarjoja nousemalla viidenteen divisioonaan. GrIFK:n käynti kolmosessa jäi kuitenkin yksivuotiseksi. Kalle Ström pystyi viemään joukkueensa sarjavoitton ja siten takaisin kakkoseen. Jan Selin, Kenneth Nyman, Stig-Göran Eriksson, Fiffi Ollberg, Paavo Velten ja uusi Jukka Somerharju muodostivat sellaisen rungon että hyviä tuloksia oli jatkossakin luvassa. Myös Ove Rehnin paluu joukkueenjohtajaksi oli merkittävä.

Suomen Cupissa Grani kohtasi jälleen HJK:n joka taas tarvitsi jatkoajan IFK:n kukistamiseen.

Piirin sarjoissa Granista pelasi edari, ikämiehet, naiset ja viisi juniorijoukkuetta. Myös nappulatoiminta oli voimissaan. Team Grani nousi nyt jo neloseen.

Kaudesta 1977 tuli historiallinen kun joukkue Kalle Strömin johdolla onnistui nousemaan ykköseen. Pelaajahankinnat onnistuvat nappiin kun Östen Brännäs, Jorma Ukkola, Hannu Saarelainen ja Lassi Kuosmanen osoittautuivat kaikki selkeiksi vahvistuksiksi. Paavo Veltenin pitäessä välivuotta vahvistukset olivatkin tarpeen.

Jukka Somerharju teki 16 maalia ja Hannu Saarelaisen debyyttikausi tuotti 7 osumaa. Kun vielä 5 viimeisessä ottelussa Granin maalia vartioi loistavasti Ruotsin maajoukkueen entinen maalivahti Sven-Gunnar Larsson, joka Ove Rehnin hyvillä suhteilla saatiin pikakomennuksella hätiin kun Jan Selin loukkasi polvensa, niin nousu varmistui turvallisesti.

orig_image-16018

Sven-Gunnar Larsson tositoimissa ratkaisuottelussa keskuskentällä 2.10.1977

Kausi 1978 sujui ykkösessä mainiosti. Kalle Ström jatkoi valmentajana ja joukkuetta vahvistettiin järkevästi HyPS:in Anssi Syrjäsellä, Heikki Laiholla ja Ponnistuksen Jukka Lassilalla jotka heti löysivät roolinsa joukkueessa. Omia juniorikasvatteja joukkueessa oli jo 8 joten siinäkin suhteessa suuntaus oli oikea.

Lopullinen sarjasijoitus oli kahdeksas ja parhaina maalareina kunnostautuivat Hannu Saarelainen (9) ja Paavo Velten (6). Joukkueen kannattajat perustivat Grani Supporters´ Club nimisen yhdistyksen joka järjesti kannattajamatkoja kaikkiin edustusjoukkueen vierasotteluihin. Yhdistys oli ensimmäinen laatuaan Suomessa ja se keräsi jo ensimmäisenä toimintavuotenaan kiitettävät 139 jäsentä.

orig_image-16024

 

Kautta 1979 valmisteltiin huolella. Kalle Ström jäi pitämään välivuotta valmennuksesta ja hänen tilalleen Granin johtoryhmä Markus Sellin johdolla sai pestattua silloin vielä enemmän entisenä maajoukkuepelaajana tunnetun Martti Kuuselan joukkueen peräsimeen. Kuusela, jonka valmennuksen painopisteenä oli pallollisen taidon kehittäminen, osoittautui juuri oikeaksi valinnaksi Granin nuoren joukkueen vetäjäksi.

Vahvistuksiksi joukkue sai kaksi nuorten maajoukkueen lupausta, Pasi Jaakonsaaren HJK:sta ja Jyrki Maisonlahden HyPS:stä. Omien junioreiden osuus oli myös edelleen kasvussa, nyt jo lähes 50%.

Huhtikuun alussa joukkue kävi viikon mittaisella valmistautumisleirillä Hollannissa ja muutenkin valmistautuminen kauteen oli huolellista. Harjoitusvastustajana toimi m.m. Suomen Olympiajoukkue.

Ykkösessä joukkue ylsi viidenneksi ja pääsi syksyllä uusintaottelun (GBK) kautta SM-karsintasarjaan. Maaliahneet Pasi Jaakonsaari (17) ja Hannu Saarelainen (9) muodostivat vaikeasti pysäytettävän kärkiparin ja muutenkin joukkue oli Granin parhaita (ellei jopa paras) kautta aikain. Hienon kesän huippuhetkiin kuului myös englantilaisen liigaseura Leicester Cityn vierailu Kauniaisten keskuskentällä. Kuuluisan skotti-managerin, Jock Wallacen, luotsaama Leicester voitti ottelun niukasti 1-0 ja maksaneita katsojia oli paikalla ennätykselliset 1512.

Myös B-juniorit pelasivat hienon kauden joka päättyi seuran ensimmäiseen piirinmestaruuteen junioritasolla. Team Grani täydensi mainiota kautta nousemalla kolmoseen lähes täysin granilaisin voimin.

Kuriositeettina voidaan myös mainita että Seppo ”Nitti” Nuuttila toimi GrIFK:n toimitusjohtajana lyhyen jakson kaudella 1979. Homma ei kuitenkaan toiminut.