1970 luku

1970 oli seuraavan sarjanousun paikka. Joukkuetta vahvistettiin entisillä mestauussarja-

pelaajilla Leffe Mattsonilla ja Ilkka Hailalla (molemmat ex-Kiffen) joista Leffe myös val-

mensi joukkuetta. GrIFK voitti kakkosluokan piirinmestaruuden ja myös IV divisioonan

karsintasarjan ja siten joukkue nousi ensimmäistä kertaa Suomen Palloliiton sarjoihin.

 

Menestys sai jatkoa vuonna 1971. Edelleen vahvistunut joukkue voitti IV divisioonan ja

nousi kolmoseen.

Suomen Cupissakin GrIFK hävisi HJK:lle vasta jatkoajan jälkeen joten tulevaisuus näytti valoisalta. Kun vielä piirin finaalissa Tapion Honka kaatui 2-1 oli kausi lähes täydellinen.

Piirin sarjoissa Grania edusti jo yhdeksän joukkuetta joten määrällisestikin toiminta rupe-

si olemaan uomissaan.

 

Nyt ei kehitystä pysäyttänyt enää mikään. Ove Rehnin johdolla ja Leffe Mattssonin val-

mennuksessa edustusjoukkue nousi kakkoseen vahvistuneella joukkueella jossa esiintyi-

vät m.m. John Cole, Kim Strömberg, Aimo Hämäläinen ja Gary Sundberg HIFK:sta ja

Juhani Salo Kiffenistä. Myös Hongasta tulleet Kari Kallio ja Bo-Erik Tötterman olivat selkeitä vahvistuksia.

Joukkue oli erinomainen sekoitus vanhaa ja nuorta kun jo mainittujen veteraanipelaajien

rinnalla pelasivat seuran omat juniorikasvatit Paavo Velten, Fiffi Ollberg ja Jorma Öster-

holm.

Piirin mestaruuden voittivat 1972 sekä edustus- että reservijoukkue.

Juniorijalkapallo haki vielä tasoaan.

1972 nousujoukkue kuvattuna Hangossa

Ylärivi vas.: Leif Mattsson, Ove Rehn, Risto Saari, John Cole, Kari Kallio, Aimo Hämä-

läinen, Bo-Erik Tötterman, Markus Sell, Gary Sundberg, Peter Granqvist, Jorma Öster-

holm, Juhani Salo, Matti Lindholm.

Alarivi vas.: Fiffi Ollberg, Heimo Lajunen, Kim Strömberg, Kari Nikulainen, Reijo Viippola, Paavo Velten.

 

Vuonna 1973 Grani oli siis ensimmäistä kertaa II-divisioonassa. Ove Rehn oli toista kautta sekä jaoston puheenjohtaja että edustusjoukkueen joukkueenjohtaja. Kurre Eklund

palasi Porvoosta valmentajaksi ja vahvistuksiksi hankittiin kaksi maajoukkueessakin

pelannutta, Stig-Göran Eriksson ja Torbjörn Wiik. Onnistuneita hankintoja kaikki ja kun

vielä sekä Aimo Hämäläinen että Paavo Velten pommittivat 12 maalia mieheen oli hyvä tulos taattu. Kuudes sija oli mainio saavutus ensikertalaiselta joka kaiken lisäksi joutui

pelaamaan koti-ottelunsa evakossa Helsingin Pallokentällä kun Kauniaisten keskuskentän

nurmi uusittiin.

 

Bo-Erik Wiberg korvasi Suomen Palloliiton puheenjohtajaksi valitun Ove Rehnin jaoston

puheenjohtajana mutta joukkueen johto ja valmennus säilyi entisissä käsissä.

Kurre Eklund halusi kolme vahvistusta, nuoret Kai Haaskivi (HJK) ja Martti Holopainen

(Honka) sekä Kiffenistä kokeneen Timo Toivosen ja sai kaikki haluamansa joista varsin-

kin kaksi ensin mainittua onnistuivat erinomaisesti.

Lopputulos oli neljäs sija kakkosen itälohkossa. Aimo Hämäläinen (13) ja Kai Haaskivi

(9) olivat parhaat maalintekijät.

Muutakin tapahtui jalkapallointamalla 1974. Syksyllä reservijoukkueen pelaajat päättivät

perustaa uuden seuran, Team Granin, mikä mahdollistaisi myös heille nousumahdollisuu-

det sarjasysteemissä.

 

Vuoden 1975 uusi valmentaja, Kalle Ström, ei saanut parasta mahdollista alkua pitkälle

uralleen Granin jalkapallossa. Joukkue heikentyi merkittävästi kun edellisvuoden vahvis-

tukset Haaskivi ja Holopainen siirtyivät HJK:hon ja Stigu Eriksson piti välivuotta.

Uudet pelaajat, Jari Koskela, Jorma Salmela ja Reijo Aholainen eivät ollet kakkosen

tasoisia pelimiehiä ja joukkue jäi kahdenneksitoista ja putosi kolmoseen.

Positiivista granilaisittain oli kuitenkin nuorten Jan Selinin ja Kenneth Nymanin mukana-

olo edustusjoukkueessa.

Myös naisjalkapallo otti ensiaskeliaan Kauniaisissa Elisabeth Rehnin johdolla.

Team Grani aloitti nousunsa kohti Palloliiton sarjoja nousemalla viidenteen divisioonaan.

 

GrIFK:n käynti kolmosessa jäi kuitenkin yksivuotiseksi. Kalle Ström pystyi viemään

joukkueensa sarjavoitton ja siten takaisin kakkoseen. Jan Selin, Kenneth Nyman, Stig-

Göran Eriksson, Fiffi Ollberg, Paavo Velten ja uusi Jukka Somerharju muodostivat

sellaisen rungon että hyviä tuloksia oli jatkossakin luvassa. Myös Ove Rehnin paluu

joukkueenjohtajaksi oli merkittävä.

Suomen Cupissa Grani kohtasi jälleen HJK:n joka taas tarvitsi jatkoajan IFK:n kukista-

miseen.

Piirin sarjoissa Granista pelasi edari, ikämiehet, naiset ja viisi juniorijoukkuetta. Myös

nappulatoiminta oli voimissaan.

Team Grani nousi nyt jo neloseen.

 

Kaudesta 1977 tuli historiallinen kun joukkue Kalle Strömin johdolla onnistui nousemaan

ykköseen. Pelaajahankinnat onnistuvat nappiin kun Östen Brännäs, Jorma Ukkola, Hannu

Saarelainen ja Lassi Kuosmanen osoittautuivat kaikki selkeiksi vahvistuksiksi. Paavo Veltenin pitäessä välivuotta vahvistukset olivatkin tarpeen.

Jukka Somerharju teki 16 maalia ja Hannu Saarelaisen debyyttikausi tuotti 7 osumaa.

Kun vielä 5 viimeisessä ottelussa Granin maalia vartioi loistavasti Ruotsin maajoukkueen

entinen maalivahti Sven-Gunnar Larsson, joka Ove Rehnin hyvillä suhteilla saatiin pika-

komennuksella hätiin kun Jan Selin loukkasi polvensa, niin nousu varmistui turvallisesti.

Sven-Gunnar Larsson tositoimissa ratkaisuottelussa keskuskentällä 2.10.1977

 

Kausi 1978 sujui ykkösessä mainiosti. Kalle Ström jatkoi valmentajana ja joukkuetta vah-

vistettiin järkevästi HyPS:in Anssi Syrjäsellä, Heikki Laiholla ja Ponnistuksen Jukka Lassilalla jotka heti löysivät roolinsa joukkueessa. Omia juniorikasvatteja joukkueessa oli

jo 8 joten siinäkin suhteessa suuntaus oli oikea.

Lopullinen sarjasijoitus oli kahdeksas ja parhaina maalareina kunnostautuivat Hannu

Saarelainen (9) ja Paavo Velten (6).

Joukkueen kannattajat perustivat Grani Supporters´ Club nimisen yhdistyksen joka järjesti kannattajamatkoja kaikkiin edustusjoukkueen vierasotteluihin. Yhdistys oli ensimmäinen laatuaan Suomessa ja se keräsi jo ensimmäisenä toimintavuotenaan kiitettävät 139 jäsentä.

Kautta 1979 valmisteltiin huolella. Kalle Ström jäi pitämään välivuotta valmennuksesta ja hänen tilalleen Granin johtoryhmä Markus Sellin johdolla sai pestattua silloin vielä

enemmän entisenä maajoukkuepelaajana tunnetun Martti Kuuselan joukkueen peräsi-

meen. Kuusela, jonka valmennuksen painopisteenä oli pallollisen taidon kehittäminen, osoittautui juuri oikeaksi valinnaksi Granin nuoren joukkueen vetäjäksi.

Vahvistuksiksi joukkue sai kaksi nuorten maajoukkueen lupausta, Pasi Jaakonsaaren

HJK:sta ja Jyrki Maisonlahden HyPS:stä. Omien junioreiden osuus oli myös edelleen kasvussa, nyt jo lähes 50%.

Huhtikuun alussa joukkue kävi viikon mittaisella valmistautumisleirillä Hollannissa ja muutenkin valmistautuminen kauteen oli huolellista. Harjoitusvastustajana toimi m.m.

Suomen Olympiajoukkue.

Ykkösessä joukkue ylsi viidenneksi ja pääsi syksyllä uusintaottelun (GBK) kautta SM-

karsintasarjaan. Maaliahneet Pasi Jaakonsaari (17) ja Hannu Saarelainen (9) muodostivat

vaikeasti pysäytettävän kärkiparin ja muutenkin joukkue oli Granin parhaita (ellei jopa

paras) kautta aikain. Hienon kesän huippuhetkiin kuului myös englantilaisen liigaseura

Leicester Cityn vierailu Kauniaisten keskuskentällä. Kuuluisan skotti-managerin, Jock Wallacen, luotsaama Leicester voitti ottelun niukasti 1-0 ja maksaneita katsojia oli paikalla ennätykselliset 1512.

Myös B-juniorit pelasivat hienon kauden joka päättyi seuran ensimmäiseen piirinmesta-

ruuteen junioritasolla.

Team Grani täydensi mainiota kautta nousemalla kolmoseen lähes täysin granilaisin voimin.

Kuriositeettina voidaan myös mainita että Seppo ”Nitti” Nuuttila toimi GrIFK:n toimitusjohtajana lyhyen jakson kaudella 1979. Homma ei kuitenkaan toiminut.