Valmentaja-Blogi

Monipuolisuus ja jalkapallon erityisvaatimukset pitää ymmärtää oikein!

Kyösti Lampinen, Sami Hyypiä Akatemian johtaja

Lue koko juttu Sami Hyypiä Akatemian sivuilta

Ei jalkapallossa ole kielletty harrastamasta muita lajeja

SHA:n tehtävänä on toteuttaa ja kehittää huippujalkapallon vaatimusten mukaista jalkapallotoimintaa lapsesta aikuiseksi yhdessä seurojen kanssa. Faktatieto on, että lapsillamme on useassa seurassa riittävästi yhteisiä joukkueharjoituksia (8-10 tuntia viikossa). Se, missä häviämme muille maille merkittävästi, on omatoiminen pallollinen tekeminen (tarvitaan 8-10 tuntia viikossa). Missä tahansa lajissa kansainväliselle tasolle pääseminen edellyttää 20 tuntia viikossa työtä noin 10 vuoden ajan ympäri vuoden. Tämän SHA on kertonut. Tämä pallollisen tekemisen määrä on saatava aikaiseksi, jos mielimme jalkapallossa kv.tasolle. Tämä määrä antaa mahdollisuudet, jos pallollinen toiminta on vielä laadukastakin.
 

On hienoa, jos aikaa riittää harrastaa muitakin lajeja ja ne ovat varmistamassa pelaajanaluille laaja-alaisia kehittäviä ärsykkeitä, joista voidaan käyttää myös nimeä monipuolisuus. Tällä hetkellä SHA:n yhteistyöseuroissa löytyy jalkapalloilijoiden alkuja runsaasti ikäluokissa 10-14, jotka harjoittelevat 20 tuntia viikossa, seura tarjoaa heille 8-10 tuntia viikossa ohjattua toimintaa ja he omalla ajalla tekevät pallollista toimintaa 6-10 tuntia. Omatoiminen pallollinen harjoittelu on lähtenyt lisääntymään. Lisäksi he harrastavat joitakin tukilajeja kuten esimerkiksi telinevoimistelua, painia, yleisurheilua, jääkiekkoa, salibandya.
 

 

Monipuolisuus ei tarkoita automaattisesti, että harrastetaan useaa lajia
 

Suomalaisista urheilijoista kaikki, jotka ovat päässeet lajeissaan kv.tasolle, sanovat, että he harrastivat monia lajeja lapsuudessaan. Mm näistä lausunnoista on sitten päätelty, että kaikkien pitää harrastaa useaa lajia. Tehdäänkö Suomessa pinnallisia ja ihan vääriä johtopäätöksiä olemassa olevista faktoista? Voisiko huipulle päässeiden urheilijoidemme lapsuuden ajan tekemisen yhteys huipulle pääsyyn ollakin kokonaisliikunta määrä, joka on johtunut 1-2 kahden lajin todellisen harjoittelun kautta tapahtuneeseen kehittymiseen ja onnistumisen tuntemuksiin, rakastumiseen urheiluun. Sen seurausta on sitten ollut myös innostus liikkua vielä enemmän ja kokeilla monia lajeja? Eli pitäisikö meidän puhua, että 1-2 lajin todellinen harrastaminen/harjoittelu johtaa lajin oppimiseen, pätevyyden tunteen syntymiseen. Tämä taas tukee liikkumisen määrän ja laadun lisääntymistä? Käsitteissä ”harrastaa”, ”harjoitella”, ”liikkua”, "kokeilla" on iso ero!
 

Monipuolisuus tarkoittaa ainakin sitä, että 1) kaikki taitavuuden osatekijät saavat kehittäviä ärsykkeitä, 2) ihmisen eri elinjärjestelmät kuormittuvat ja 3) toiminta sellaista, että sosiaaliset/ vuorovaikutusvalmiudet kehittyvät. Kun jalkapallossa on hyvä valmentaja, niin tämä kaikki on mahdollista jalkapallo tekemisen sekä joukkueeseen kuulumisen kautta. Tosiasia tällä hetkellä on vielä se, että tällaisia valmentajia meillä jalkapallossa on liian vähän. Tämän johdosta SHA järjestää valmentajien täydennyskoulutusta, Palloliitto toteuttaa Fortum-tutor ja aluevalmentaja -toimintaa ja SHA yhdessä palloliiton kanssa uudistaa koko alemmantason ja lapsiin liittyvää valmentajakoulutusta. Huomio, vika ei ole valmentajissa, jotka varmasti yrittävät parhaansa, vaan valmentajakoulutuksessa, jota me jo yhdessä uudistamme.
 

Jotta lasten vanhempien kukkaro kestää lastensa harrastusta (rahat eivät riitä välttämättä maksaa useiden lajien harrastuksia), jalkapallossa ollaan luomassa viikoittaisen harjoittelun kokonaisuuksia, joissa normaaleissa joukkueharjoituksissa varmistetaan ennen ja jälkeen varsinaisen pallollisen tekemisen ”rutiinien muodossa” yleistaitavuuden, pallonhallinnan, lihaskunnon, liikkuvuuden, nopeuden/ketteryyden/räjähtävyyden kehittymistä ja vammojen ennaltaehkäisyä. Nämä rutiinit antavat myös valmiuksia omatoimiseen harjoitteluun sekä lisäävät myös vanhempien ymmärrystä asioihin. Samoin jalkapallon pallollinen tekeminen voi todella olla monipuolisuuden kriteerit täyttävää. Eli SHA kehittää yhdessä Palloliiton kanssa kokonaisuuksia, miten jalkapalloseuraan, joukkueeseen kuulumisen kautta mahdollistetaan todella monipuoliset kehittävät ärsykkeet lapsen yksilölliseen kehittymiseen. Jalkapallo antaa vielä enemmän.
 

 

Aikainen erikoistuminen on vahva käsite
 

Suomalaisessa urheilussa on hyväksytty, että voimistelu ja uinti ovat aikaisen erikoistumisen lajeja. Niissä aikaisella erikoistumisella tarkoitetaan sitä, että jo nuorena menestytään kansainvälisesti aikuisten sarjoissa. Tällaisesta aikaisesta erikoistumisesta ei ole jalkapallossa kysymys. Olen tuonut ”jalkapallon aikaisen erikoistumisen” esille erityisesti jalkojen liiketaitovalmiuksiin pallon ympärillä liittyen. Täysin selvä fakta lapsen hermoston kehittymiseen ja kasvuun liittyen on, että mikäli halutaan aikaansaada kansainvälisen tason jalkapallon pelaaja aikuisvaiheeseen, niin jo lapsiurheiluvaiheessa on jalkojen pallonhallintataidot saatava erinomaiselle tasolle. Tästä faktasta ei taida olla ainoatakaan poikkeusta maailmassa eikä Suomessa. Olen tietoisesti käyttänyt käsitettä ”aikainen erikoistuminen” saadakseni jalkapalloväen hereille unesta. Samalla on syntynyt yleensäkin keskustelua suomalaisessa huippu-urheilussa, jossa annetaan kaikenlaisia suosituksia, jotka eivät juurikaan liity avainhaasteisiin, joita suomalaisessa huippu-urheilussa kaiken kaikkiaan on.
 

Ei suomalaisen urheilun ongelma ole aikainen erikoistuminen vaan huonolaatuinen koululiikunta ja valmennuksen laatu lapsiurheiluvaiheessa. Lapsemme eivät opi, kehity koululiikunnassa ja valmennuksessa. Tämä johtuu puutteellisesta koulutuksesta lasten koululiikunnasta vastaavien ja valmentajien osalta. Valmennuksen huono laatu on Suomessa kaikissa lajeissa pääasiassa kiinni siitä, että alemman tason valmentajakoulutuksien oppiainesta ei ole priorisoitu asiakastarpeesta tai koulutuksessa olevasta ”vaikuttamisajasta” käsin. Koulutuksien toimintatavat ja vaatimustaso eivät ole riittävällä tasolla.
 

Arkielämässämme lajivalinnan, erikoistumisen kyllä hoitaa ihan järkevästi ja luonnollisella tavalla ”lapsen oma halu”, ”almanakka” ja ”vanhempien taloudelliset resurssit” sekä "olosuhdetekijät".
 

Kun puhumme virallisista käsitteistä, niin jalkapallossa oikea ja tarkka termi on ”early engagement”, joka tarkoittaa ”aikainen kiinnittyminen lajiin”. Käytännössä tämä tarkoittaa lapsuudessa ”paljon omatoimista pallollista harjoittelua ja pelaamista”
 

 

Juoni joukkuetreenistä omalle ajalle
 

Jalkapallossa erityinen haaste on omatoiminen pallollinen tekeminen. Juoni joukkueharjoittelusta omatoimiseen pallolliseen tekemiseen pitää olla konkreettisempi. Kun kotona on omalla ajalla tehty pallollista toimintaa, niin siitä pitää valmentajien välittää. Se tarkoittaa, että joukkueharjoituksien alussa, osana lämmittelyä, valmentaja teettää harjoitteita, joiden kautta voidaan todentaa omatoimisen pallollisen tekemisen kehittävyyttä. Jokaiselle pelaajan alulle on mahdollista saada jalkojen liiketaitovalmiudet pallon ympärillä kuntoon ihan omalla ajalla. Näin joukkueharjoituksissa voidaan keskittyä muihin asioihin ja omalla ajalla kehittyneiden pallonkäsittelyvalmiuksien johdosta myös muuhun joukkueharjoitusten pallolliseen toimintaan alkaa syntymän lisääntyvää laatua. Tämä on lapsiurheiluvaiheen yksi keskeisin haaste matkalla hyväksi pelaajaksi.
 

Tässäkään määrä sinänsä ei yksin riitä, vaan lasten valmentajien pitää osata näyttää asioita lapsille ja saada pelaajat oppimaan jalkapallon perusasiat kuten pallon käsittely, käännökset, harhautukset ihan konkreettisesti. Kaikki Suomessa puhuvat hollantilaisen Coerverin liiketaitokokonaisuuksista tai portugalilaisen Porton lapsille opetettavista noin 40:stä jalkapallon perusliikkeestä. Kuinka moni osaa näyttää nämä asiat ja on sisäistänyt tämä asiat? Tai kuinka moni hallitsee näissä asioissa taitojen oppimisprosessin ja ymmärtää paljonko toistoja todella tarvitaan, että asiat automatisoituvat ja ne alkavat toimia myös pelissä tarkoituksenmukaisella tavalla?
 

 

 

 

  

Espanjan menestyksen analysointi (Sami Hyypiä akatemia; Kari Ukkonen)

 

Lue tästä mihin perustuu Espanjan maajoukkueen neljän viime vuoden aikana voittanut kaksi peräkkäistä Euroopan mestaruutta, sekä MM-turnauksen 2010.

2 vs 2 => 3 v 2 to 4vs 2 Pallonhallinta

- kts. myös muuta mielenkiintoista

30.05.2012

SHA huippujalkapalloseminaari 23.3.2012

Esitykset ( 5 kpl) lue tästä

 

Göran Enckelman, Eerikkilän Urheiluopiston rehtori
 

Yli sata suomalaista seuravalmentajaa kokoontui 23.3.2012 Sami Hyypiä Akatemian ensimmäiseen huippujalkapalloseminaariin Eerikkilään.

Jalkapallo aloitti oman muutostyönsä jo ennen kuin huippu-urheilun muutosryhmä aloitti omansa. Vuonna 2009 liittokokouksessa vahvistettiin Suomen Palloliiton strategia, jossa visiona, ts. tavoiteltuna olotilana, on Eurooppa Top 10 vuonna 2020. Valinta on rohkea ja haasteellinen, mutta kuitenkin realistinen.

Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmiset toimivat niin kuin heitä mitataan. Niin myös tässä tapauksessa. Strategian vahvistamisen jälkeen on suomalaisessa jalkapallossa tapahtunut paljon. Jalkapallon suomalaiset huippuasiantuntijat olivat mukana luomassa jalkapallon lajiprosessia, jolla pyrittiin analysoimaan nykytilaa. Samaan aikaan aloitimme Eerikkilässä jalkapallon valmennus- ja kehittämiskeskuksen toimintakonseptin luomisen.

KIHU:n johdolla on myös analysoitu suomalaista jalkapalloa verrattuna kansainväliseen tasoon. Analysoinnin kohteena oli sekä A-maajoukkueen että poikien alle 17-vuotiaiden maajoukkueen kolme ottelua vuoden 2011 aikana. Huippujalkapalloseminaarissa Henri Lehto KIHU:sta esitteli analyysin tuloksi, joiden viesti oli selkeä:

Löydöksiä U17 kolmesta ottelusta vs. kv-taso

  • Palloon kosketusten määrä on suomalaisella pelaajalla suunnilleen samaa luokkaa kuin verrattujen maiden pelaajilla, mutta ajallisesti pallo on suomalaisella pelaajalla pidempään.
  • Suomen maajoukkueella on yhtä paljon nopeita hyökkäyksiä kuin ulkomaisilla, mutta hitaita hyökkäyksiä, pallon pidemmän hallinnan kautta luotuja hyökkäyksiä, paljon vähemmän.
  • Suomalaisten maalitilanteet tulivat enimmäkseen laidoilta tulevista keskityksistä, kun taas vastustaja loi maalitilanteita enemmän kentän keskeisiltä alueilta.
  • Suomalaisten maalitilanteita oli useimmiten päättämässä keskikenttäpelaaja, kun taas vastustajilla hyökkääjä.

Jo näin yksinkertaiset poiminnat Lehdon esittämistä pelianalyysifaktoista kertovat, että meidän pelaajiemme tilannenopeus ei ole riittävä. Me emme pysty pitämään palloa ahtaassa tilassa vastustajan kenttäpuoliskolla ja luomaan maalitilanteita.

Onko meillä riittävän hyvää pelaajamateriaalia korjaamaan edellä mainittu epäkohta? Kyllä, mutta aivan liian vähän. Suomalaiset lapset eivät ole muun maalaisia lahjattomampia. Kysymys on siitä, mitä tapahtuu heidän kasvaessaan. Saavatko he riittävästi oikeita ärsykkeitä, jotta hermosto kehittyisi ja heillä olisi paremmat valmiudet varttuessaan maajoukkuepelaajiksi?
 

Muun muassa näitä kysymyksiä käsiteltiin seminaarissa. Oma näkemykseni päivän päätteeksi oli, että suomalaiset seuravalmentajat ovat valmiita tekemään töitä parantaakseen suomalaista jalkapalloa. He haluavat kehittää itseään, joten laadukasta tietoa ja lisäkoulutusta tulee olla saatavilla.

Olen seurannut suomalaista jalkapalloa vuosikymmenien ajan erittäin läheltä eri rooleissa. Erityisesti viimeisen 13 vuoden ajan saadessani toimia Eerikkilän Urheiluopiston rehtorina. Nyt, ensimmäistä kertaa urani aikana, minulla on tunne, että tämä tulee onnistumaan ja me tulemme saavuttamaan strategisen tavoitteemme Eurooppa Top 10 vuonna 2020. Seminaarista välittynyt tahtotila vahvisti tämän tunteen.

Mihin perustan tämän väitteeni? En tiedä, minulla vain on sellainen intuitio. Vai voisiko sanoa, että ensimmäistä kertaa suomalaisen jalkapallon historiassa meillä on faktaa. Ja kun tiedämme mistä epäonnistumisemme on johtunut, voimme parantaa toimintaamme niin, että epäkohdat poistuvat ja lapsemme saavat ohjausta, joka valmentaa heistä menestyviä eurooppalaisia jalkapalloilijoita.
 

Uudet kaikki pelaa säännöt 2012 -

Keskeiset muutokset sääntöihin

 

- F6 ja nuoremmat: uusi 4v4 pelimuoto ja uusi maalikoko 1x3 (siirtymävaiheessa 2x3)

 

* Tavoitteena on saada pienten lasten jalkapallotoimintaan tulevien vuosien aikana 1mx3m maaleja.

 

- F9: 5v5 -pelimuoto (aiemmin 7v7)

 

- E11: 9v9 -pelimuotovaihtoehto poistetaan kokonaan

 

- D13: 9v9 (8v8) -pelimuoto (aiemmin 11v11)

* kenttäkoko 70x50 (pelataan 8v8 jos kenttäkoko ei riittävä)

 

- edistyneimmät 9 -vuotiaat (Taso I) voivat piirin poikkeusluvalla pelata jo 7v7 -pelin turnauksia.
 

- edistyneimmät 13 -vuotiaat (Taso I) voivat piirin poikkeusluvalla pelata jo 11v11 -pelin turnauksia/sarjoja. Tasoluokitustyökalua käytetään apuna turnausten määrittelyssä.

 

- Kaverimaailmasta alkaen otetaan käyttöön normaali paitsiosääntö 7v7 peleissä. 10-11 -vuotiaiden 7v7 -pelissä jatketaan paitsiorajakäytännöllä.

 

- Pallokokomuutos: 10-vuotiaille käyttöön koon #4 pallo (aiemmin #3 koko).

 

- Rajasyöttö F8 ja nuorempien peleissä rajaheiton tilalle

 

Lue myös muita blogi-tekstejä GrIFK valmentajille:

 

 20.10.2011 

Miksi ei pelattaisi paljon pienpelejä lasten ja nuorten harjoituksissa!

Kaikki valmentajat ovat jo varmasti huomanneet että lapset oppivat parhaiten pelaamalla pienpelejä. Paras pienpelimuoto on 4v4 tai 5 vs 5.

Koska

- se on helppo organisoida

- paljon kosketuksia palloon

- vaihtoehdot rajattu pallollisella

- rohkaisee maalintekoon

- voi harjoitella eri pelin osa alueita pelinomaisesti

- ei vaadi paljon valmentajalta, koska peli opettaa 

Maalivahdit mukana pelissä (jalalla)

Aloitukset katkon jälkeen

- heitto

- syöttö 

- maalivahti avaa heittämällä tai jalalla

- valmentaja syöttää uuden pallon 

Neljä pienpeliä

 

1. Leveys peli

Tavoite: rohkaisee laukauksiin. Syötä leveyteen ja keskitys maalille

kenttä: leveämpi kun pitkä; esim maalit sivurajoilla, ei päädyissä 

2. Pallonhallinta ja prässi

Tavoite: pallonhallinta, nopea suunnanmuutos 

Kuinka pelataan: joukkue A aloittaa kentällä ja syöttelee palloa keskenään. Joukkue B rajojen ulkopuolella.

Valmentajan käskystä, joukkue B kentälle, yrittää riistää pallon ja tehdä maalin.

Joukkue A yrittää pitää palloa

Joukkue B:llä 30 sekuntia voittaa pallo ja tehdä maali – jos ei saa palloa pois ja maaliin niin joukkue A saa pisteen.

Vaihtetaan joukkue B kentälle ja A ulos.

3. Pelaa ulos, mene ulos

Tavoite: rohkaista käyttämään koko kentän leveyttä.

Muuten normaali peli , mutta ei maaleja. Molemmat joukkueet kaksi pelaajaa kentällä ja kaksi ulkopuolella.

Sisäpelaajat yrittävät syöttää ulkopelaajille joka kuljettaa alueelle ja syöttäjä ulos alueelta. 

5 syöttöä ulos ensin saava joukkue voittaa

4. Isot ja leveät maalit

Tavoite: rohkaista laukaisemaan ja hakemaan maalintekopaikkoja pää ylhäällä.

Yli-isot ja leveät maalit törpöistä.

 

7 syytä miksi lasten pitää pelata paljon pienpelejä

1. Pienpeleissä tulee paljon kosketuksia ja taidot kehittyy (taidonopetus)

2. Pelatessa pitää tehdä paljon mutta yksinkertaisia päätöksiä (Pelikäsitys ja taktiikka)

3. Pelatessa harjoitusalue tulee hyvin hyödynnettyä ja pelin tempo on hyvä (pienpelit pienellä kentällä)

4. Pelatessa saa henkilökohtaisempaa ohjausta (Kun pelataan pienessä ryhmässä jokainen saa huomiota ja tuntee itsensä tärkeäksi) 

5. Pelatessa pääsee ratkomaan ongelmia ja pääsee peliin mukaan (enemmän kuin normaalissa pelissä)

6. Pelatessa pienpelejä joutuu hyökkäämään ja puolustamaan

7. Pelatessa saa enemmän mahdollisuuksia tehdä maaleja (jännitystä)

Tuntuuko järkevältä

 07.07.2011